Tänään kävi se, mitä ei olisi ihan heti uskonut käyvän. Ajokoiran iski noidannuoli. Vasemmalla lantion ja pakaran välissä oleva lihas tulehtui välittömästi ja loppupäivä on tullut podettua ja särkylääkkeissä.
Muuten tämä kuukausi on ollut vaihteleva. Alkukuu tuli ryypättyä melko rajusti, kun tapahtumia riitti ja niiden välissäkään ei halunnut kokea krapulaa. Tämän jälkeen parannus oli taas paikallaan, ja koira vietti viikon tipattoman ja edelleen reilusti vähentäen.
Kevät ottaa ensi askeleitaan Varjorinteessä, ja ajokoira pääsi ottamaan käyttöön kesäreittinsä. Juokseminen tuntui pitkästä aikaa hyvältä ja tuloksekkaalta. Myös vähentyneet vaatekerrokset sallivat vauhdin ja matkan kasvamisen. Lisäksi ilma tuntui aivan eri tavalla raikkaalta.
...paitsi eräällä vilkkaamman autotien pätkällä, Pirskatintiellä, joka kulkee Vapalahden ohitse. Raskas liikenne huonontaa kyseisellä kohdalla ilmaa niin paljon, että ajokoiran hapenotto kärsii, mikä puolestaan aiheuttaa hyytymistä ja puuskutusta. Kyllä se vaan on niin, että ajokoira toivoisi, että Varjorinteen ja Suomen joukkoliikennettä parannettaisiin. Ei tarvitsisi jokaisen häkäpöntön pöristellä ilmoja pilaamassa. Räyh!