Syksy alkoi taas sairastelulla. Ajokoira on toista viikkoa särkylääkkeillä. Muutenkin tämä vuosi on ollut kyllä juoksun kannalta täysin surkea. Joka toinen kuukausi joutuu viikoksi vuoteen omaksi, jota seuraa toinen mokoma toipumista. Mitta alkaa olla täysi; kunto rapistuu kun sitä ei yksinkertaisesti voi nostaa. Eivätkä sisuskalutkaan tästä tykkää.
Ajokoiran mielessä onkin herännyt vahva arvelu, että olisi aika poistaa nielurisat. Nielusta kun tuo sairastelu tuntuu aina alkavan. Tuntuu naurettavalta, että yli vuosi sitten täydellisen elämänmuutoksen tehneenä joutuu kärsimään huonommasta terveydestä kuin koskaan. Näillä eväillä ajokoira löntystelee kohti syksyä ja toivoo talvisodan ihmettä.