Juhannus on rasvainen juhla. Olutta, kassleria ja rellottelua. Ei näin. Juhlan jälkeistä morkkista puhdistaakseen koiramme päätti kiristää lenkkitahtia. Lisäksi kesä on ollut ennenkin kokeilujen aikaa. Tällä kertaa kokeena on siirtyä hedelmäpainotteiselle ruokavaliolle. Ajokoiran tarkoitus on syödä työluonas Amicassa kuten ennenkin, mutta tuon lisäksi pelkkiä hedelmiä ja vihanneksia. Ja sanomattakin selvää, että alkoholinkäytön voi taas pudottaa lähes nollaa. Tiedoksi muuten, että ajokoira karttaa punaista lihaa mahdollisimman paljon; eli kanaa tulee syötyä aina jos sitä on.
Hieman kirpaisi heittää paljon liha-ainesta jääkaapista roskiin, mutta joustoihin ei tehnyt mieli ryhtyä. Tulee kuitenkin nähtyä, säilyykö lihapiirakka pakastimessa.
Eniten tulee jännitettyä muutosta vireystilassa. Panokset ovat vireyden paranemisella sekä kevyen olon juoksua helpottavalla vaikutuksella. Saas kuitenkin nähdä, onko tuo pitkän matkan juoksuun paras mahdollinen ruokavalio. Motivaatio on muuten katossa ja äskeinen vajaan seiskan lenkki sujahti hienosti. Vuh!

Ps. Tervehdys ja nyökkäys Martsalle, joka onkin ehtinyt omalla polullaan ajokoiraa kauemmas. Blogiasi on tässä tullut luettua, ja on mielenkiintoista huomata kuinka erilaisia valmentautumismenetelmiä juoksijat käyttävät.