Ajokoira löysi itsensä taas sängyn pohjalta. Jo kolmatta kertaa tänä vuonna. Ja tosi sairaana.
Tällä kertaa oireena on nähtävästi angiina, tai ainakin siihen ajokoira kärtti antibiootin varsin epävarman oloiselta hoitajalta. Penisiliinit näyttäisivät kuitenkin alkaneen toimimaan, kurkku tuntuu askel askeleelta normaalimmalta. Hoitaja väläytti myös mononukleoosin mahdollisuutta, minkä ilmeneminen ei kyllä kiehtoisi yhtään hyvin pitkän paranemisaikansa takia. Hetki hetkeltä angiinan todennäköisyys tuntuu kuitenkin suuremmalta.
Säät Varjorinteessa ovat olleet yleisesti hyviä, ja koira pääsi palaamaan kesäjuoksureitilleen. Jalat kantoivat ja matka tuntui miellyttävältä kunnes sairauden seinä nousi vastaan.
Jatkuvan sairastelun syitä pohdittaessa päällimmäiseksi syyksi näyttää tulevan puutteellinen vitamiinien saanti. Vaikka ajokoira syökin monipuolista ravintoa, on vitamiinien määrä kenties tyypillinen normaalikuntoiselle liikkujalle, eikä aktiiviliikkujalle. Näin ruumis ei saa edellyttämäänsä lastia ja joutuu ottamaan pois puolustuksesta.

Hauskaa vappua täältä sairasvuoteelta, Vapalahden kyljestä!
rakkaudella ajokoira